7. Tunteet

Arkipäiväisen tietoisuuden näkökulmasta meistä tuntuu, että tunteemme (aistimukset, emootiot ja sielulliset kokemukset) riippuvat ulkoisista olosuhteista: vaarasta syntyy pelko, tylystä sanasta – mielipaha, tehdystä virheestä – syyllisyys, rakkaan kohtaamisesta – rakkaus, lasten ”huonosta käytöksestä” – ärtymys jne.

Mutta Luojan Tietoisuuden näkökulmasta kaikki on päinvastoin – tietoisuudessamme on jo alitajuiset (tiedostamattomat, automaattisesti käynnistyvät) ohjelmat tiettyjen tunteiden ja emootioiden laukaisemiseksi. Niitä voidaan kutsua tuntemisen kaavoiksi. Ja juuri nämä tuntemisen kaavat synnyttävät ”kvanttikeitosta” (vetävät puoleensa todellisuuteemme) vastaavat olosuhteet: pelko synnyttää vaaroja ja uhkia, mielipaha – loukkaajan, syyllisyys – virheitä, häpeä – todisteita mitättömyydestäsi, kiukku löytää jonkun jolle vihastua, viha löytää itselleen vihollisen jne.

Tunteet ovat ensisijaisia, ja ulkoiset olosuhteet toissijaisia. Muuta tunteesi, ja Sinä muutat todellisuutesi.

Tämä mekanismi liittyy hyvin läheisesti sekä uskomustemme ilmentämisen mekanismiin että toiveiden fysiikkaan. Yhdet uskomukset synnyttävät tiettyjä tunnekaavoja, toiset uskomukset – toisia. Kuten olemme jo sanoneet, Usko

objektiiviseen, meistä riippumatta olemassa olevaan todellisuuteen kytkeytyy lukuisten pelkojen kokemiseen: kuolemanpelko, elämänpelko, tuomituksi tulemisen pelko, virheen pelko, konfliktin pelko, varattomaksi jäämisen pelko, sairastumisen pelko, fyysisen ja emotionaalisen kivun pelko, huomisen pelko, muutoksen pelko, pelko lasten ja heidän tulevaisuutensa puolesta, uusien alkujen pelko, pelon pelko…

Tämän seurauksena kaikki toiveemme keskittyvät haluun turvata Itsemme ja läheisemme, suojella kaikenlaisilta peloilta ja uhkilta, mikä ”objektiivisen todellisuuden” puitteissa on määritelmällisesti mahdotonta. Ja mitä enemmän yritämme suojautua (ansaita enemmän rahaa, saada enemmän kontrollia, valtaa toisiin ihmisiin jne.), sitä enemmän meillä on syitä huoleen, ja uhkien mittakaava puolestaan kasvaa. ”Mitä korkeammalle lentää – sitä kipeämmin putoaa”.

Usko siihen, että me itse, omalla tietoisuudellamme, luomme todellisuutemme, innostaa meitä, avaa meille laajat mahdollisuudet inspiraatioon ja luovuuteen, kiinnostukseen Itseämme kohtaan, aktivoiden etsimisen ja Sisäisen Syyn tutkimisen innon, itsetuntemuksen, antaa meille mahdollisuuden oppia kytkemään päälle juuri ne tunteet, joita haluamme kokea, siirtäen mielemme huomion polttopisteen ”ulkoisesta” ajattelusta ja ulkoisten tapahtumien analysoinnista sisäisten tilojen havainnointiin ja itsereflektioon. Usko siihen, että olemme luojia kaikissa suhteissa, kannustaa meitä opettelemaan Itsemme hallintaa, heikentäen vähitellen (ja lopulta kytkien kokonaan pois) ohjelmat, jotka reagoivat ulkoisiin

ärsykkeisiin, ja päinvastoin, saavuttaen taidot luoda tietoisesti omaa tilaansa – Totuuden elävällä sanalla, rukouksessa, meditaatiossa, mielen kurinalaisuudessa, tunteidensa tietoisessa havainnoinnissa ja muuntamisessa aina Ehdottoman Rakkauden ja sen kaikkien sävyjen kokemiseen asti: hienovaraisesta sielun väreilystä Jumalalliseen Armoon ja Ykseyteen kaiken olevaisen kanssa.

Luojan Tietoisuus antaa meille sellaisen luovan itseilmaisun vapauden ja avaa meille sellaiset Korkeimman Nautinnon näkymät oman tilamme tietoisen hallinnan kautta, että toiveemme kilvan houkuttelevat meitä omistautumaan vain tälle: avaamaan yhä syvemmälle ja laajemmin luovia mahdollisuuksiamme, lahjojamme, tuntemaan Itsemme, omaksumaan yhä uusia tietoisen luomisen välineitä ja laajentamaan tietoisuustyön välineistöä, kasvaen kokonaiseksi Tietoisuuden Teknologioiden puuksi, pohjimmiltaan Elämän Puuksi, jonka makeimmaksi hedelmäksi tulee Rakkauden Teknologia. Miksi Teknologia? Koska nyt voimme käynnistää, luoda Rakkautta tietoisesti hallitsemalla omaa tietoisuuttamme. On olemassa keskeiset askeleet, joita ottamalla saamme taatun tuloksen. Mitä se on, ellei teknologiaa?

Kyllä, tämä teknologia, Rakkauden Teknologia, vaatii meitä aluksi omaksumaan lukuisia meille perustavanlaatuisesti uusia taitoja, ”Luojan tietoisuuden hienomotoriikkaa” – kurinalaistamaan mielemme siirtämällä huomion polttopisteen tunteisiin, oppimaan hallitsemaan energeettistä

tilaamme sulkemalla vuodot ja lisäämällä elämänenergian virtausta, noudattamaan tietoisuuden hygieniaa, valitsemaan tietoisesti Uskon kaiken tapahtuvan täydellisyyteen, palauttaen itselleen kerta toisensa jälkeen Luojan Vastuun kaikissa tilanteissa ja kaikissa olosuhteissa, saavuttamaan vakaan sisäisen vuoropuhelun Minänsä Korkeimpien, ajattomien ulottuvuuksien kanssa (Ylitietoisuuden, Ykseisen Sielun, Ykseisen Hengen, Isä-Äiti Jumalan, Kristus-Tietoisuuden, esi-isäjumalien ja opastajajumalien, oman Korkeamman Minänsä kanssa), etsimään ja löytämään kaiken tapahtuvan Syyn vain Itserstään, kehittämään päivittäin lahjojaan suuntautuen nautinnon eikä velvollisuuksien kompassiin – toisin sanoen oppimaan elämään Ilosta, eikä pelosta ja velvollisuudentunnosta (”ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme”), sekä monia, monia muita tärkeitä ja sisäiseltä voimaltaan sekä tehokkuudeltaan mahtavia, mutta sisäiseltä tunteeltaan hyvin keveitä – sanalla sanoen upeita ja mahtavia – tietoisuuden taitoja – siksi tämä kaikki vie jonkin verran aikaa, joten älkää olko itsellenne liian ankaria ja vaativia tällä tiellä, sillä loppujen lopuksi kaiken tämän palkitsee pääsy Korkeimpiin todellisuuksiin ja Korkeimpaan Nautintoon, joka on ominaista jumalihmisluonnollemme – Absoluuttiseen Ehdottomaan Ikuiseen Rakkauteen.

Ja kaikkein tärkeintä tässä Teknologiassa, Rakkauden Teknologiassa, on se, että voimme luoda Rakkautta, käytännössä Elävän Paratiisin, minkä tahansa helvetin keskelle, ja kohottaa minkä tahansa kivun, kärsimyksen ja tuskan niiden korkeimpaan potentiaaliin – uusiksi ja uusiksi

lahjojemme särmiksi ja Jumalallisen Rakkauden rajattoman Sateenkaaren sävyiksi.

Niin voivat vain jumalat. Ja me Sinun kanssasi opimme sen, Minun rakastettu ystäväni.

Se on Sinun luonnossasi. Täytyy vain haluta sitä voimakkaasti ja vaatia se omaksesi. Vaatia omaksesi polkusi. Julista Jumalallinen tahtosi Hengen vapauden saavuttamiseksi, Sisäisen Totuuden paljastamiseksi ja Absoluuttisen Ehdottoman Ikuisen Rakkauden taitojen omaksumiseksi!

Siis tunteet ovat ensisijaisia ja ulkoiset olosuhteet toissijaisia; ulkoinen tapahtumavirta on vain kulissia, jossa avautuvat ne tuntemisen kaavat, joihin olemme tottuneet. Suhteessa aiempaan tunnekirjoon (viha, mielipaha, syyllisyys, pelko, häpeä jne.) näitä tuntemisen kaavoja kutsutaan usein emotionaalisiksi latauksiksi. Nämä sisäiset emotionaaliset lataukset muodostuvat ihmiselle hyvin varhain, lapsuus- ja nuoruusiässä – koettujen emotionaalisten traumojen seurauksena, ja myöhemmässä elämässä ne toistuvat syklisesti herättäen meissä yhä uudelleen samat emootiot, tosin kenties uusien ihmisten kanssa ja uusissa elämäntilanteissa. Kulissit vaihtuvat, kokemusten ydin säilyy samana – kunnes ihminen alkaa etsiä ja tunnistaa kaiken tapahtuvan syytä itsessään ja vain itsessään – ryhtyy

itsereflektioon, itsetuntemukseen, löytää nämä ”lataukset” ja ”tekee ne vaarattomiksi”.

Ja kuten kaskussa sanotaan: ”psykoterapiaan menee viisi vuotta”. Mutta Jumalan kanssa, tietoisuutemme Arkkitehdin kanssa, tämä tie, parantumisen tie, vie vain muutamia minuutteja, jopa hetkiä. Juuri tätä parantumista, kirkastumista ja tietoisuutemme muuntumista varten me tarvitsemme Jumalaa. Ei siksi, että selvittelisimme jatkuvasti kielteisiä seurauksia, vaan siksi, että poistaisimme itse syyn. Tähän ennen kaikkea rukouksemme tuleekin suuntautua:

”Herra, meidän Isämme, opeta meitä kaikessa ja aina, kaikissa elämäntilanteissa, etsimään syytä itsestämme ja vain itsestämme – ja sen löydettyämme, korjaamaan se”, –

neuvoo meille Pyhän Kolminaisuuden Pyhän Sergein Lavran arkkimandriitta, isä Kirill (Pavlov), nykypäivän pyhä ja ihmeidentekijä. Eikä tämän ”korjaamisen” merkitys ole siinä, että muuttaisi Itseään toiseksi, vaan siinä, että ottaen vastaan Syyn Itseensä, ottaen vastaan Luojan Vastuun luomuksistaan, ottaa Itsensä haltuun, palauttaa vallan Itselleen, eikä enää koskaan luovuta sitä uskollaan ulkoisille kohteille, ulkoisille syille, ulkoisille kulisseille, olivatpa ne ihmisiä tai ”objektiivisia olosuhteita”.

Hyvä uutinen – ja tämän sisäisen työn inspiroiva puoli – on se, että lopulta me

havaitsemme koko kokemuksemme olevan täydellinen, ja että jopa nämä varhaiset ”lapsuuden tunnetraumat”, tai kuten psykologit sanovat, ”juuriepisodit”, joissa tietyt tunnelataukset muodostuivat, asetettiin sinne meidän toiveestamme, meidän korkeampien ulottuvuuksiemme, Jumalallisen olemuksemme ennalta ”suunnittelemina”, sielun kokemuksena, joka oli välttämätön sen kehittymiselle ja viisauden saavuttamiselle. Kaikki tämä ”lapsuuden rakkaudenpuute”, josta psykologit usein puhuvat, oli mestarillisesti ohjattu, jotta käytyämme läpi tietyn määrän kielteisen kokemuksen toistoja me, löytämättä mitään ulkoisia ratkaisuja, kääntyisimme sisäänpäin ja oppisimme synnyttämään Rakkautta, luomaan Sitä itse, emmekä juoksisi käsi ojossa kerjäämässä rakkautta muilta kaltaisiltamme kerjäläisiltä – vanhemmilta, kumppaneilta, puolisoilta, ystäviltä…

Juuri kokemuksestamme tuntea voimattomuutta, pelkoja, syyllisyyttä, erillisyyttä, kärsimystä ja taistelua – hengellisen köyhyytemme kokemuksesta, häpeästä omaa epätäydellisyyttämme kohtaan, orjuutettuna olemisesta kaikenlaisten paheiden ja riippuvuuksien alla – syntyvät toiveet hengen vahvistamisesta: toiveet Korkeimman Voiman, Korkeimman Vapauden, Korkeimman Tahdon, Korkeimman Järkevyyden, Korkeimman Pelottomuuden, Korkeimman Nautinnon, Ykseyden, Kokonaisuuden, Sovun ja Rakkauden saavuttamisesta – kaikista niistä ominaisuuksista, jotka luemme Jumalalle kehityksemme Korkeimpana Potentiaalina. Ja kuten nyt tiedämme, kaikki toiveet on jo täytetty, kyse oli vain siitä, että nämä toiveet syntyisivät ja vahvistuisivat meissä. Siksi

kiitos siitä kaikille lapsuudentraumoillemme ja kaikille vaikeuksille, joita olemme elämänpolullamme kohdanneet. Ja juuri elävä aistikokemuksemme, erityisesti kielteinen, vahvisti näitä toiveita. Siksi kiitos myös kaikille ”kielteisille” tunteillemme, jotka pakottivat meidät kääntymään sisäänpäin, etsimään ja löytämään (tai tarkemmin sanoen, uskollaan luomaan) Syyn Itsemme sisältä. Luojan Itsemme sisältä. Jumalan Itsemme sisältä.

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”, – sanoo Kristus Vuorisaarnassa.

Hengen köyhyys, kun sen tiedostamme, synnyttää meissä vastaavia toiveita, toiveita ”vastakohdan kautta”. Toisaalta toiveet on jo täytetty. On vain lunastettava tulos ja otettava se vastaan täysipainoisesti, otettava vastaan Korkein Potentiaalimme lausumalla Sen nimi. Ja juuri tässä siirrymme tietoisuutemme huipulle, meidän ”kattoomme”. Joka muuten, ilman tällaista perustavanlaatuista valmistelua liittyen uskonsa tietoiseen valintaan, omien toiveidensa tunnustamiseen ja yhteensovittamiseen sekä tunnekaavojen uudelleenkirjoittamiseen, toisin sanoen ilman sen tosiasian tunnustamista, että jokainen meistä (omalla tietoisuudellaan) luo todellisuutensa itse, voi helposti ”heittää häränpyllyä” – ympäröivän todellisuuden nykyisen epävakauden oloissa – jos tietoisuutemme rakennuksen perustus sattuisi osoittautumaan riittämättömän vahvaksi. Perustus on valmis, seinät on pystytetty, siirrymme kattoon…