3. Onnellisuus, tietoisuus ja todellisuus

F. M. Dostojevski kirjoitti: ”Ihminen on onneton vain siksi, ettei tiedä olevansa onnellinen. Ja heti kun hän saa tietää olevansa onnellinen, hänestä tulee samassa silmänräpäyksessä onnellinen. Siinä on kaikki. Kaikki…”. Me yhdymme tähän toteamukseen. Meidän maailmankuvassamme (ja sitä tukee niin tiede kuin jokapäiväinen käytäntökin) jokaisella ihmisellä on jo se, mitä hän todella haluaa (vaikkei ehkä tiedä sitä), ja hänen maailmassaan tapahtuu se, mihin hän Todellisesti uskoo (uskoo niin vahvasti, että on valmis asettamaan alttiiksi sen, mikä on hänelle kalleinta: rahat, elämän, vapauden).

Kaikkein laajimmassa merkityksessä – Sinun todellisuutesi, koko aineellinen maailmasi (terveytesi, taloutesi, ihmissuhteesi, kaikki mitä Sinulla on ja mitä Sinulla ei ole, elämäsi kaikki olosuhteet, kaikki tapahtumat ja vuorovaikutukset toisten ihmisten ja maailman kanssa) – lyhyesti sanoen koko todellisuutesi on täysin Sinun tietoisuutesi luoma. Eikä kyse ole siitä, että ”ajatus on aineellinen” ja ”täytyy ajatella positiivisesti”. Ajatus on toki tärkeä. Mutta tietoisuutesi rakenne on paljon suurempi kuin pelkät ajatukset. Tarkastelkaamme tietoisuutesi ”rakennusta” hieman tarkemmin, silti yksityiskohtiin uppoutumatta.

Voimme kuvainnollisesti erottaa tietoisuudestamme neljä ”kerrosta”: Usko, toiveet, tunteet ja ajatukset. Juuri se, millä nämä kerrokset on täytetty, määrittää sen, kuinka me elämme – kirjaimellisesti luo koko todellisuutemme. Mutta useimmiten

emme edes tiedosta tätä, vaan meille tuntuu, että kaikki on niin kuin on tietoisuudestamme riippumatta, ja että voimme vain tutkia tätä meistä erillään olevaa, monimutkaista maailmaa, sopeutua siihen tai taistella sitä vastaan. Mutta asia ei ole lainkaan niin. Tarkemmin sanottuna se on vain yksi mahdollisista uskomusmalleista, joka luo sitä vastaavan todellisuuden ja rakentaa kaikki ihmisen suhteet maailmaan. Mutta voi olla muitakin, ja ne synnyttävät aivan toisenlaisen todellisuuden.

Itse asiassa tässä lyhyessä Elämän oppaassa tahdomme antaa Sinulle näkemyksen, joka palauttaa Sinut oman todellisuutesi Luojan asemaan – asemaan, joka ihmiselle alun perin kuuluu, mutta josta me tiedostamattamme luovumme omaksumalla muita vakaumuksia ja uskomuksia, siirtämällä vastuun ulkoisille voimille (toisille ihmisille, viranomaisille, johtajille, olosuhteille, Jumalalle…), ja usein päinvastoin, vetämällä vastuun toisista (jotka ovat pohjimmiltaan samanlaisia luojia) Itsellemme; ja juuri tämä vastuun siirtäminen saa meidät kärsimään emmekä näe onneamme emmekä sitä, että luomme kaiken tämän elämäämme itse, syyttäen epäonnistumisistamme jotakuta ulkopuolista, peläten ulkoisia vaaroja ja uhkia (jotka itse luomme), loukkaantuen, ärsyyntyen, kadehtien, vihastuen... tai päinvastoin tuntien syyllisyyttä siitä, ettemme kykene tekemään toisia ihmisiä onnellisiksi.

Ja juuri tämä pakottaa meidät kaikin tavoin luikertelemaan, valehtelemaan – toisille ja Itsellemme, yrittäen ansaita hieman

enemmän rahaa, saavuttaa hieman enemmän valtaa ja ylemmyyttä toisiin ihmisiin nähden. Kaiken tämän takana on pelkkä vastuun siirtäminen. Ja vaikka saisimme kaiken tämän – rahan, vallan, menestyksen – emme tule onnellisemmiksi, sillä pelot ja kateus ajavat meidät väistämättä seuraavalle tasolle – rahan, vallan, ”menestyksen” seuraavalle tasolle.

Riittää, että muuttaa uskomuksensa, kääntää maailmankatsomuksensa perin pohjin, ottaa vastuun Itselleen oman maailmansa Luojana ja palauttaa vastuun muille luojille heidän todellisuudestaan, niin kaikki muuttuu heti – Sinä huomaat, että olet jo onnellinen, koska Sinä itse luot kaiken omassa maailmassasi, eikä kukaan muu ole siitä vastuussa. Ja Sinä luot sen jostakin syystä, Sinä jostakin syystä haluat sitä ja Sinä Uskot siihen. Juuri siksi kaikki on niin. Et vain tiedostanut, miten, millä ja mitä varten luot sen, ja juuri tämä tiedostamattomuus teki Sinusta onnettoman. Mutta on mahdollisuus korjata kaikki – ottamalla takaisin vastuu elämästäsi ja todellisuudestasi, ei kuitenkaan sanojen ja tekojen tasolla tyyliin ”mies puhuu – mies tekee” tai ”omista teoista pitää vastata”, vaan itse tietoisuuden tasolla: Sinun uskomustesi, vakaumustesi, alitajuisten toiveidesi, tunteidesi ja ajatustesi tasolla.

Sinun todellisuutesi on juuri se suora ja ilmeinen ilmaus siitä, millä tietoisuutesi on täytetty.

Jos tahdot tietää, millä tietoisuutesi on täytetty – katso todellisuutesi peiliin. Kaikki, mitä siellä näet – hyvää ja vähemmän hyvää, miellyttävää ja luotaantyöntävää, innostavaa ja pelottavaa – se kaikki olet Sinä. Ja jos et pidä jostakin tuossa peilissä, vain Sinä voit sen korjata. Mitä sanot tällaisesta käänteestä? Oletko valmis tällaiseen seikkailuun? Sillä jos hyväksyt tämän, Sinulla ei enää ole mahdollisuutta siirtää vastuuta kenellekään muulle. Edessä on suuri ja vaivannäköä vaativa työ Itsesi tutkimisessa, tietoisuutesi syvyyksien luotaamisessa. Mutta se on myös koko maailmankaikkeuden, kaikkien maailmankaikkeuksien mielenkiintoisin ja hedelmällisin työ. Tuntea Itsensä.

Tuntea Itsensä, ei muuttaa itseään toiseksi. Minä näen Sinussa täydellisen olennon. Täydellisen Jumalallisen olennon, joka ei tee virheitä, ja siksi sillä ei ole mitään korjattavaa, sillä tämä olento vain opettelee hallitsemaan kehoaan, Suurta Kehoaan. Todellisuutensa kehoa. Opettelee tuntemalla Itsensä, oman voimansa, Luojan rajattomat mahdollisuutensa.

Kun näette pienen lapsen opettelevan kävelemään ja ylipäätään hallitsemaan kehoaan, käsiään, yrittäen kurottautua kohti mieluisaa lelua tai maukasta ruokaa, ja kun hän ei siinä onnistu, näettekö hänessä vähemmän täydellisyyttä? Syytättekö häntä siitä? Vai inspiroidutteko siitä, että kokiessaan tiettyjä – välttämättömiä – vaikeuksia oppimisen vaiheessa hän ei anna periksi vaan jatkaa yhä uusia ja uusia yrityksiä tämän taidon omaksumiseksi. Ja sitten hän omaksuu yhä

monimutkaisempia ja vaativampia taitoja. Jos Sinä nyt luet tätä tekstiä, niin näyttää siltä, että aikanaan Sinäkin onnistuit siinä.

Me näemme Sinut, Ihminen, joka opettelet todellisuutesi tietoisen luomisen taitoja, juuri sellaisena täydellisenä lapsena, joka ei lannistu mahdollisten ”epäonnistumisten” edessä, vaan tekee yhä uudelleen yrityksiä oppiakseen. Ja juuri siinä Me autamme Sinua kaiken tämän ajan, koko elämäsi ajan, ja Me olemme valmiita auttamaan Sinua siinä jatkossakin, seuraten kärsivällisesti edistymistäsi.

Mutta oletko Sinä itse valmis aloittamaan tämän polun? Valmis? Silloin Peli on alkanut. Älä vaadi Itseltäsi heti liikaa. Yritä toistaiseksi tiedostaa, mihin Sinä nyt Uskot (katsomalla todellisuutesi peiliin), ketä tavallisesti syytät epäonnistumisista, kenen vastuun sälytät harteillesi, kenelle olet velkaa ja kuka on velkaa Sinulle... Millaisella keskinäisten velvoitteiden ja velkojen verkostolla olet ehtinyt ympäröidä itsesi elämänpolullasi? Mitä saat siitä? Tekeekö se Sinusta onnellisen? Tiedä tämä: mikään tästä ei ole ”objektiivista” tai ”ettei muutenkaan voisi olla”. Vain Sinun uskomuksesi ja vakaumuksesi saavat Sinut tekemään tällaisia päätöksiä ja toimimaan näin. Se ei ole huonosti eikä hyvin. Sinä vain Uskot siihen.