15. Tarkkailijaefekti

Edellä sanotun tiivistäen voidaan muotoilla niin kutsuttu Havaitsijan Vaikutus:

Havaitsijan tietoisuuden tila (hänen uskomuksensa, vakaumuksensa, halunsa, tunteensa, ajatuksensa ja niitä tukeva kielellinen maailmankuvansa) määrittää hänen havaitsemansa todellisuuden.

Eri havaitsijoilla on eri todellisuus. Havaitsijan tietoisuuteen juurtunut maailmankuva, toisin sanoen hänen havaintomallinsa, on ensisijainen suhteessa todellisuuteen ja määrittää sen, ja siten koko hänen, havaitsijan, elämänsä. Havaitsija on meistä jokainen, jokainen ihminen, jokainen tietoisuuden kantaja. Jos havaitsijan maailmankuva muuttuu, muuttuu myös hänen todellisuutensa. Ei ole mieltä väitellä siitä, mikä todellisuus on todellisempi tai mikä maailmankuva oikeampi. On mieltä selvittää vain se, oletko Sinä onnellinen omassa maailmankuvassasi ja sen synnyttämässä todellisuudessa, vai et.

Eri havaitsijoilla on eri todellisuus. Mutta miksi me kuitenkin kokonaisuudessaan havaitsemme todellisuuden samankaltaisella tavalla, miksi voimme puhua joistakin kaikille yhteisistä asioista objektiivisesti olemassa olevina, kaikille samalla tavalla havaittavina, ja vieläpä rakentaa tämän pohjalle kokonaisen yhteiskunnallisten suhteiden järjestelmän: tuotannon, talouden, oikeuden, valtiolliset ja sosiaaliset instituutiot? Koska meillä on perustavanlaatuinen

kielellinen maailmankuva, jossa tuoli on tuoli, pöytä on pöytä, kaappi on kaappi (vaikkakin valtion ja talouden kohdalla se on jo vaikeampaa). Kieli mahdollistaa sen, että ymmärrämme toisiamme, sovimme asioista ja toimimme tehokkaasti vuorovaikutuksessa – emme edes vain tiedonvälityksen tasolla, vaan itse kollektiivisen todellisuuden luomisen tasolla – kielen ansiosta me erottelemme, toisin sanoen muovaamme, maailman kaikkien mahdollisten tilojen kvanttikeitosta itsellemme ymmärrettävän kuvan todellisuudestamme.

Mutta mitä tehdä, jos yhtäkkiä huomaamme, ettei maailmankuvamme, todellisuuden havaintomallimme, teekään meitä onnellisiksi? Jos olemme sen vuoksi pakotettuja taistelemaan toisiamme ja luontoa vastaan omasta eloonjäämisestämme, jos me kärsimme, sairastamme ja kuolemme? Jos kollektiivisesta todellisuudestamme on tullut kärsimyksen tehdas, jonne toimitamme yhä uusia ja uusia lastemme sukupolvia? Ja vielä enemmän: me yhteiskuntana olemme jo hyväksyneet tämän normina ja nyt – kouluissa ja yliopistoissa – vain tutkimme ”objektiivisen todellisuuden” lakeja, periaatteessa vahvistaen tätä kuvaa meille vieraasta ja kaikessa mielessä vaarallisesta ympäröivästä todellisuudesta, jossa ellei luonto, niin talous, politiikka, kilpailijat, sotilaallinen vihollinen, joukkoaseet, väärä ravitsemus, ryöstäjä, maanikko, sairaus, hoitovirhe, huono hallitus, onnettomuus ja vanheneminen – joka tapauksessa tappavat meidät? Miten tämän kaiken kanssa tulisi olla? Miten muuttaa omaa maailmankuvaansa, omaa havaintomalliaan?

Aluksi – haluta. Sillä halut toteuttavat itse itsensä kvanttitasolla. Haluta muuttaa uskomuksiaan ja vakaumuksiaan koskien ”objektiivista, meistä riippumatta olemassa olevaa todellisuutta”. Tunnustaa totuus, että olemme tämän Uskon panttivankeja (lue: ”orjia”), alkaa kutsua nimeltä niitä tunteita ja emootioita, jotka kumpusivat tästä Uskosta ja yleensä hallitsivat meitä: tunnustaa pelot, kaunat, syyllisyys, vihaisuus, oman mitättömyyden häpeä; tunnustaa ne halut, jotka Uskomme asenteista käsin tunteiden lailla hallitsivat meitä siirtyen jo riippuvuuksien luokkaan – mässäily, himo, haureus, elokuvamania, intohimo spektaakkeleihin, riippuvuus rahasta ja ulkoisesta mukavuudesta, ahneus, voitontavoittelu ja nautintojen tavoittelu hinnalla millä hyvänsä, riippuvuus kahvista, makeasta, erilaisista stimulanteista ja energiajuomista, ylemmyydentunnon halu muihin nähden, vallantavoittelu, syyllisten ja ulkoisen vihollisen ikuinen etsintä…

Ja kun Sinä tunnustat nykyisen asiaintilan epänormaaliksi. Kun Sinussa vahvistuu halu muuttaa tämä. Kun kokeilet kaikkea – psykoterapiasta, affirmaatioista, visualisoinneista, meditaatioista, NLP-menetelmistä ja kuuluisien gurujen motivaatiovalmennuksista aina transurffaukseen, ayahuascaan, sieniin ja oikeaan aikomusten asettamiseen saakka, ja… huomaat, ettei mikään tästä toimi tai sillä on rajallinen vaikutusaika ja lopulta se kääntyy voimaltaan yhtä suuriksi ja vastakkaismerkkisiksi takaiskuiksi, romahduksiksi ja emotionaalisiksi loppuunpalamisiksi, silloin Sinä myönnät, että olisi parempi, jos Jumala olisi olemassa, ja olisi parempi, jos Hän olisi sellainen, joka ei etsi palvontaamme, vaan

auttaa meitä itseämme tulemaan oman todellisuutemme luojiksi, toisin sanoen hallitsemaan omaa maailmankuvaamme, hallitsemaan kykyä muuttaa omaa havaintomalliamme.

Juuri tätä varten tarvitsemme Jumalaa. Ei suojelemaan meitä vaaroilta ja lahjoittamaan hyvyyksiä, vaan opettamaan meidät hallitsemaan tietoisuuttamme, todella jumalallista tietoisuuttamme, luomaan todellisuuttamme tietoisesti. Mehän luomme sitä muutoinkin – joka sekunti, joka hetki – tiedostimmepa sitä tai emme. Mutta Jumala voi opettaa meitä tekemään sen tietoisesti. Jumala voi auttaa meitä muuttamaan havaintomalliamme, astumaan ulos uhrin tilasta oman maailmamme tietoisen Luojan tilaan.

Sinä kysyt, miksi Hän ei tehnyt tätä aiemmin? Miksi Hän ylipäänsä tuomitsi meidät tähän kärsimysten, pelkojen ja eloonjäämistaistelun kokemukseen, jos kaikki tämä oli vain Uskoa, Uskoa objektiiviseen todellisuuteen, ja tämän voi muuttaa? Kaikki on hyvin yksinkertaista, koska Häntä, sellaista Jumalaa, ei vain ollut olemassa; muistutan, että Jumala on kollektiivinen uskomus, ja me ihmiskuntana kannoimme ja synnytimme tällaisen Jumalan juuri kärsimystemme, pelkojemme ja eloonjäämistaistelumme tuloksena.

Jumala on tietoisuutemme evoluution huippu, Tämä On Yhteenlaskettu Korkein Potentiaalimme. Ja evoluutiopolkumme kuluessa meidän Jumalamme kollektiivisena uskomuksena myös kehittyi – aluksi se oli vain Korkein Voima, sitten tämä Voima jakaa Itsensä kahtia, ja syntyy Hyvä ja Paha, kiusaus, synti,

Laki ja Rangaistus noudattamatta jättämisestä, sitten toiselle navoista muodostuu Kaikkiviehätyksen, Korkeimpien Jumalallisten ominaisuuksien ja Korkeimman Nautinnon Kuva, ja lopulta ilmestyvät Jumalallinen Rakkaus ja Korkein Järki, niin Kaikkikäsittävät, että Jumala Itse uhraa Itsensä lunastaakseen meidät orjuudesta (kehityksessämme välttämättömästä orjuudesta), duaalisen tietoisuuden orjuudesta ja aineellisen todellisuuden orjuudesta.

Muutuimme me – muuttui myös uskomme, muuttui Jumalamme. Ja nyt Hän ei vain lunasta meitä Omalla Uhriudellaan entisen uskon orjuudesta, vaan Hän opettaa meidät itsemme olemaan jumalia, olemaan Rakkautta, rakastamaan ehdoitta ja luomaan Itse Rakkautta.

Kristus on suostumuksen piste ja meidän, kollektiivisen uskon ja pyhien ponnistelujen kantama, tapamme muuttaa yksilöllistä ja kollektiivista maailmankuvaamme, omaa havaintomalliamme. Tapa hallita Itseään. Meidän tapamme tulla kaikkeuden tietoisiksi luojiksi. Koko maailmankaikkeuden. Itse Tietoisuuden, joka synnyttää itsestään koko maailmankaikkeuden.

Tätä tarkoittaakin olla Jumala – luoda Itseään Itsestään, luoda Tietoisuutta Tietoisuudesta. Me olemme Kollektiivinen Jumala. Ja juuri nyt me tulemme Häneksi.

Ja Kristus, valmistellen tätä työtä pyhien Kollektiivisena Jumalana, jotka omistautuivat Hänen luomiselleen, tekee

meistä kaikista jumalia, lunastaen entisten uskojen ja duaalisen kokemuksen orjuudesta, jotta voisimme tulla Yhden Jumalan Ruumiin osasiksi, auttaen meitä saavuttamaan jälleen eheyden, yhdistäen meissä duaalisen tietoisuuden navat – Jumalan ja ihmisen, Miehisen ja Naisellisen, ylhään ja alhaan, menneisyyden ja tulevaisuuden – uudessa kolmannessa, Rakkaudessa. Rakkaudessa, Joka ei ole koskaan alkanut eikä koskaan lakkaa olemasta. Rakkaudessa, joka on Absoluuttista, Ehdotonta, Ikuista. Jossa...