1. Alku

Rakas ystäväni! Tervehdin sinua. Käännyn puoleesi ehdottoman Rakkauden ja Sinuun Jumalallisena olentona kohdistuvan Uskon korkeuksista. Haluan sydämestäni auttaa Sinua muistamaan Itsesi Todellisena. Rakastavana, Vahvana, Luovana, Totuudellisena, vapaana peloista, syyllisyydestä, loukkaantumisherkkyydestä ja vihanpidosta sekä kaikista niistä ”huonoista tavoista”, joita kuvaa osuvasti kolminaisuus (kolme helvettiä): kärsiä, pelätä ja olla rakastamatta.

Tahdon auttaa sinua. Mutta en voi kulkea polkuasi puolestasi. Siksi edessäsi on pieni luonnos tulevan matkan kartasta, jotta voisit orientoitua maastossa, mutta et vielä kuormittaisi havaintokykyäsi yksityiskohdilla. Tulee aika, ja se koittaa aivan pian, jolloin voit itse piirtää oman karttasi – kaikkine sinulle henkilökohtaisesti tuttuine matkasi vaiheineen, jotka koostuvat lukuisista kokemistasi tarinoista ja seikkailuista. Kyllä, seikkailuista. Sillä seisot nyt koko kaikkeuden mahtavimman ja henkeäsalpaavimman Seikkailu-Pelin kynnyksellä – tullaksesi, oltuasi alun perin epäystävällisen ja vaarallisen maailman panttivankina, julistaneeksi Jumalallisen tahtosi oikeuteen olla vapaa ja tulla oman kaikkeutesi Tietoiseksi Luojaksi.

Tätä luonnosta lukiessasi pyri syventymään kaikkein tärkeimpiin asioihin, vastaamaan itsellesi kaikkein keskeisimpiin kysymyksiin – muu seuraa itsestään. Jos jokin tuntuu sinusta

käsittämättömältä tai kiistanalaiselta, jätä se vain sivuun; palaat siihen myöhemmin, kun koko kuva avautuu eteesi kokonaisuudessaan ja sinä, luettuasi tekstin uudelleen (ehkä useampaankin kertaan), saavutat tarvittavan selkeyden ja oman näkemyksesi tästä asiasta. En missään nimessä väitä olevani sinulle lopullinen totuus, kunnioitan liikaa vapaata valintaasi ja tahtoasi tuputtaakseni sinulle mitään omasta maailmankatsomuksestani. Etenkin siksi, että minun maailmankuvassani jokainen ihminen on oikeassa omassa totuudessaan, eikä ole olemassa oikeampaa tai todempaa totuutta, vaan jokainen totuus synnyttää oman todellisuutensa, oman maailmansa, löytäen vahvistuksekseen tarvitsemansa perustelut ja kirjaimellisesti luoden sitä vahvistavat tosiasiat. Kysymys ei ole siitä, kuinka oikea totuutesi, oma maailmankuvasi on, vaan siitä, kuinka onnelliseksi totuutesi tekee sinut. Käytäntö on totuuden kriteeri, ja minun käytäntöni osoittaa, että minun totuuteni on vähintäänkin toimiva – se on tehnyt onnelliseksi minut ja ihmiset ympärilläni, joiden joukkoon sinäkin, jos haluat, jonakin päivänä liityt.