12. Sisäinen vuoropuhelu (osa kaksi)

...Kun Meksikon shamaanit pysäyttävät päässään sisäisen vuoropuhelun ”pahasta”, heille avautuu se maailmankuva, joka ihmisellä oli ennen ”syntiinlankeemusta”, ennen hyvän ja pahan tiedon puun hedelmästä nauttimista, toisin sanoen ennen kuin ihmisen tietoisuuteen istutettiin duaalinen maailmankuva, joka jakaa todellisuuden vastakohtiin: hyvä/paha, musta/valkoinen, huono/hyvä, suuri/pieni, miehinen/naisellinen, kipu/nautinto, Jumala/paholainen… Pohjimmiltaan sisäinen vuoropuhelu ”pahasta” Sinun päässäsi on tapa ylläpitää kaksinapaista maailmankuvaa, joka on meille tuttu ja varsin monimutkaisesti rakentunut. Maailmankuva, joka avautuu shamaaneille tämän sisäisen vuoropuhelun pysäyttämisen seurauksena, on hyvin yksinkertainen – ihminen näkee alkukantaiset energiat ja ottaa kaiken vastaan lapsen viattomin silmin: kaikki vain yksinkertaisesti on ja siinä kaikki – ei ole huonoa tai hyvää, ei ole hyvää eikä pahaa, kaikki vain on – jotakin voi syödä ja tulla kylläiseksi, jokin liikkuu ja vetää huomion puoleensa, sen kanssa voi leikkiä ja sitä voi tutkia. Enempää ei maailmassa yksinkertaisesti ole olemassa. Näin Aadam eli paratiisissa. Näin, muuten, elää yhä pirahã-heimo Amazoniassa. Maistettuaan duaalista maailmankuvaa hyvän ja pahan tiedon puusta Aadam erottaa havainnossaan Itsensä Jumalasta. Nyt, ihmisen tietoisuudessa, Jumala on alati kasvava Suuruus, ja ihminen – yhä syvemmin omaa mitättömyyttään (Jumalan ja kaikkeuden mittasuhteiden edessä) tiedostava olento. Ja tällainen havaintotapa johtaa väistämättä pelkoihin, häpeään, kipuun ja kärsimykseen yhtäältä,

ja toisaalta erilaisiin tapoihin suojautua siltä. Näin tapahtuu tietoisuuden evoluutio, kielellinen maailmankuva laajenee: sanavarasto kasvaa, ja se tarkoittaa, että laajenee myös se ilmiöiden rikkaus, jota ihminen kykenee havaitsemaan ja myötäelämään, muovaten (erotellen) alkuperäisen todellisuuden kvanttikeitosta ei vain moninaisuudessaan laajenevaa aineellista todellisuutta, vaan myös sielunsa rikkaan tunne-maailman sekä monitasoisen henkisen todellisuuden. Lopulta ajatteleva ihminen avaa itselleen kärsimyksen ja kivun luonteen ja alkaa etsiä keinoja voittaa tämä kipu, astua sen rajojen yli lisätäkseen mielihyvää, nautintoa. Näin syntyvät shamanismi, magia, uskonto, tiede. Shamaanit pyrkivät pääsemään eroon duaalisesta maailmankuvasta ihmisen päässä palauttaen hänet yksinkertaisuuteen ja yhteyteen luonnon kanssa; maagit – sopimaan näiden luonnonvoimien kanssa; tiede – alistamaan ne luopumatta duaalisuudesta, vaan päinvastoin kehittäen ja hyödyntäen äärimmilleen duaalisen mielen saavutuksia; uskonto heittää eteemme Uskon siltoja yhteyteen sen Suuruuden kanssa, josta duaalinen mieli meidät erotti kutsuen sitä Korkeammaksi voimaksi, Jumalaksi. Luopua duaalisesta maailmankuvasta palaten ihmiskunnan alkuperäiseen viattomaan lapsuuteen, vai jatkaa duaalisen mielen käyttämistä suojautuakseen sen itsensä luomilta peloilta, vai vahvistaa Uskoaan erilliseen, tietoisuuden toisella laidalla olevaan Korkeampaan voimaan – päätös on Sinun, Ystäväni. Me puolestamme tarjoamme vaihtoehdon siirtyä duaalisuudesta triaalisuuteen, Yhteen

Luojan Tietoisuuteen, missä duaalisen tietoisuuden navat – mustan ja valkoisen, pimeyden ja valon, mitättömyyden ja Suuruuden – yhdistyvät Sinussa maailman Yhdeksi Sateenkaareksi, ja Sinä tunnustat Itsesi sen Luojaksi, sen Kollektiiviseksi Luojaksi. Maailman Yksi Sateenkaari. RadoMir.

Radomir – se on tietoisuus. Luojan Yksi Tietoisuus.