78. An-Naba

1Mitä he kyselevät toinen toiseltaan

2Suurta sanomaako

3josta he ovat eri mieltä

4Ei, pian he saavat sen tietää

5Vieläkin: ei! He tulevat sen pian kokemaan

6Emmekö ole luonut maan lakeudeksi

7ja vuoret tukipilareiksi

8Me olemme luonut teidät parittain

9ja säätänyt unen teille virkistykseksi

10yön Me loimme teille verhoksi

11ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen

12Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemän vahvaa henkivaltaa

13ja laittanut valoa säteilevän lampun

14raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaita virtoja

15kasvattaaksemme viljan ja kasvit

16sekä tiheinä vihannoivat puutarhat

17Totisesti tuomion päivä on määrätty

18päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain

19päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja

20jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi

21Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa

22se on määränpää syntisiä varten

23he viruvat siellä vuosikausia

24saamatta nauttia viileätä juomaa

25heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää

26se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä

27He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille

28vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen

29Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin

30»Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.»

31Totisesti odottaa voitto niitä, jotka pelkäävät Jumalaa

32heidän ovat hedelmä- ja viinitarhat

33nuoruutta uhkuvat neidot, heidän ikäisensä

34ja puhdasta viiniä täydet pikarit

35Ei heille siellä turhuutta puhuta eikä valheita jutella

36Se on Herrasi antama palkka, ansioiden mukainen lahja

37Herran, jonka ovat taivaat ja maa ja kaikki niiden välisessä avaruudessa, laupiaan Armahtajan, jota he eivät rohkene puhutella

38Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden

39Tuo päivä on totuuden päivä, ja se, joka parhaimman valitsee, turvautuu Herraan

40Totisesti olemme varoittanut teitä lähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikä on hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!»