70. Al-Ma'aarij

1Eräs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva

2epäuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitä estää

3Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta

4Enkelit ja henki nousevat Hänen tykönsä päivänä, jonka pituus on viisikymmentä tuhatta vuotta

5Osoita siis jaloa kestävyyttä

6He kuvittelevat sen olevan kaukana

7mutta Me näemme sen läheltä

8Sinä päivänä, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia

9ja vuoret kuin villaa

10jolloin ystävä ei kysy ystävää

11vaikka he näkevät toisensa. Syyllinen toivoisi tuona päivänä vapautuvansa vaivasta uhraamalla lapsensa

12vaimonsa ja veljensä

13sukulaisensa, jotka antoivat hänelle suojaa

14jopa kaikki, jotka maan päälle on luotu, kunhan hän niiden avulla lunastaisi itsensä

15Ei mitenkään! Sillä katso, tämä on leimuava liekki

16joka raastaa pois ihon

17ja vaatii omakseen sen, joka kääntyi pois ja pakeni

18ja joka ahnaasti kokosi rikkautta

19Totisesti on ihminen luotu epävakaiseksi mieleltään

20Kun jokin paha kohtaa häntä, hän on kärkäs valittamaan

21mutta kun jotakin hyvää annetaan hänen osalleen, hän on kiittämätön

22lukuunottomatta niitä, jotka rukoilevat

23jotka uskollisesti suorittavat rukouksensa

24niitä, joiden rikkaudessa on määrätty osa

25kerjäläistä ja osatonta varten

26niitä, jotka uskovat tuomion päivään

27ja jotka pelkäävät Herransa kuritusta

28ei kukaan, totisesti, saata säästyä kuritukselta, joka on heidän Herraltansa tuleva

29sekä lukuunottamatta niitä, jotka hillitsevät halujaan

30paitsi vaimojensa ja orjattariensa suhteen, koska heissä silloin ei ole moittimista

31Toisin on niiden, jotka pyrkivät ylittämään tämän, sillä ne ovat lain rikkojia

32Ne, jotka ovat rehellisiä sopimuksissaan ja siinä, mitä heidän huostaansa on uskottu

33jotka ovat vilpittömiä todistaessaan

34ja jotka ahkeroivat hartauden harjoituksissa

35saavat elää paratiisin kunniassa

36Mutta mitä ajattelevat uskottomat, jotka avosilmin rientävät sinun edelläsi

37oikealta ja vasemmalta, ryhmä toisensa jälkeen

38Kuvitteleeko heistä kukin pääsevänsä autuuden puutarhaan

39Totisesti ei! Totisesti he tietävät, mistä Me olemme luonut heidät

40Mutta ei! Vannon idän ja lännen Herran nimessä: »Totisesti Me voimme

41nostaa heidän sijalleen ne, jotka ovat heitä paremmat, eikä Meitä voi tästä mikään estää

42Anna siis heidän jäädä turhien puheittensa varaan ja laskea leikkiä, kunnes heitä katsoo silmästä silmään se päivä, joka on heille ennustettu

43Sinä päivänä he tulevat esiin haudoistaan kiirehtien, aivan kuin maalia kohti kiitäen

44silmät maahan luotuina, häpeän valtaamina. Tämä on se päivä, joka heille ennustettiin