37. As-Saaffaat

1Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat

2sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät

3ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen

4totisesti Jumalanne on ainoa Jumala

5taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee

6Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä

7ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan

8He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja

9vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi

10ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet

11Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta

12Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua

13ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä

14nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan

15sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta

16Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään

17vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»

18Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte

19ja, katso, saatte osaksenne kirouksen

20Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »

21Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte

22Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat

23Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle

24mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään

25»Miksi ette nyt auta toisianne?»

26Kyllä he sinä päivänä alistuvat

27ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan

28ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»

29Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia

30eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä

31Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta

32sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»

33Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta

34Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen

35Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»

36Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»

37Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»

38Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta

39eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne

40Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita

41Heille annetaan luvattu osansa

42he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan

43autuuden tarhoissa

44he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin

45ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä

46kirkasta, ihanaa nautittavaksi

47Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy

48Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet

49kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia

50He tekevät toisilleen kysymyksiä

51Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä

52joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi

53Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»

54Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»

55Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä

56Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon

57sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon

58Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla

59kuin kerran ja eikö meitä kuriteta

60Totisesti tämä on ylin autuus

61Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella

62Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»

63Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille

64puun, joka kasvaa helvetin pohjasta

65ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät

66Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää

67ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä

68ja sitten palata taas helvettiin

69Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan

70ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään

71Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan

72ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa

73Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla

74paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan

75Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme

76Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä

77tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia

78Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa

79rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa

80Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä

81Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme

82Muut me hukutimme veteen

83Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin

84Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin

85ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette

86Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla

87Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»

88Sitten hän katsoi tähtiin

89ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»

90Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan

91Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida

92Miksi ette puhu?»

93Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään

94Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä

95ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet

96Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»

97Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»

98Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan

99Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä

100Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»

101Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä

102Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»

103Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen

104kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham

105Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»

106Tämä oli totisesti ilmeinen koetus

107Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla

108Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla

109»Rauha olkoon Aabrahamille!»

110Näin palkitsemme Me hyvää tekevät

111Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme

112Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille

113Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan

114Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin

115ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta

116ja autoimme heitä pääsemään voitolle

117sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen

118Myös johdatimme heidät oikealle tielle

119ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla

120»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»

121Näin Me palkitsemme hyvää tekevät

122Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme

123Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin

124Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa

125Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne

126Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista

127Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan

128ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan

129Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla

130»Rauha olkoon Eliaalle!»

131Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä

132Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme

133Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja

134Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki

135paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin

136tuhosimme Me toiset

137Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin)

138tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria

139Joona myös oli totisesti sananjulistaja

140Kun hän pakeni lastattuun laivaan

141sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi

142Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa

143Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät

144hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti

145Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas

146Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen

147sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti

148ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa

149Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia

150tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi

151Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät

152että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita

153Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia

154Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä

155Ettekö ota totuutta huomioon

156Vai onko teillä selvä todistus

157Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne

158Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen

159Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät

160eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat

161Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette

162ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan

163paitsi helvettiin menossa olevia

164Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa

165olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat

166ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat

167Totisesti heillä oli tapana sanoa

168»Jospa olisitte meitä varoittaneet

169meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»

170Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset

171Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille

172heitä totisesti tulemme auttamaan

173ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas

174Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa

175Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä

176Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme

177Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin

178Käänny siis pois heistä ajaksi

179Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä

180Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät

181Ja rauha olkoon sananjulistajille

182Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle