Luukas 19

1Jeesuksen kulkiessa Jerikon läpi eräs Sakkeus-niminen mies, joka oli paikkakunnan veronkantajien johtaja ja tietysti hyvin rikas,

3halusi välttämättä nähdä hänet. Väkijoukon keskeltä hän ei lyhyenä miehenä nähnyt mitään.

4Siksi hän juoksi edelle ja kiipesi tien vieressä kasvavaan viikunapuuhun tähystelemään.

5Kun Jeesus tuli sille kohdalle, hän katsoi ylös ja puhutteli Sakkeusta nimeltä: »Sakkeus, tule heti alas! Aion tänään tulla vieraaksi kotiisi.»

6Sakkeus tuli nopeasti alas ja vei iloisena Jeesuksen kotiinsa.

7Ihmiset olivat tyytymättömiä. He mutisivat: »Kaikenlaisten syntisten luo hänkin viitsii mennä.»

8Mutta Sakkeus sanoi Jeesukselle: »Olen valmis antamaan puolet omaisuudestani köyhille, ja jos huomaan ottaneeni joltakin liikaa veroja, korvaan sen hänelle nelinkertaisesti.»

9Jeesus vastasi hänelle: »Tuo osoittaa , että tässä kodissa on tänään löydetty pelastus.» Hän jatkoi: »Tämäkin mies oli Aabrahamin kadonnut poika. Minä, Ihmisen Poika, olen tullut etsimään ja pelastamaan juuri kadonneita.»

11Koska Jeesus nyt oli lähellä Jerusalemia ja ihmiset luulivat, että Jumalan valtakunta alkaisi pian, hän esitti tällaisen vertauksen oikaistakseen heidän käsitystään:

12»Aatelismies lähti pitkälle matkalle valtakuntansa pääkaupunkiin, missä hänet kruunattaisiin oman alueensa kuninkaaksi.

13Ennen lähtöään hän kutsui kymmenen palvelijaansa luokseen ja antoi heille kullekin leiviskän verran rahaa , että he sijoittaisivat sen mahdollisimman hyvin hänen poissaollessaan.

14Osa kansasta kuitenkin vihasi häntä ja ilmoitti, ettei hyväksynyt häntä kuninkaakseen.

15Palattuaan hän kutsui koolle ne kymmenen miestä, joille oli antanut rahaa, saadakseen selville miten he olivat toimineet ja kuinka paljon voittaneet.

16Ensimmäinen mies oli päässyt erittäin hyvään tulokseen: hänellä oli alkupääomaan verrattuna rahaa kymmenkertaisesti.

17’Hienoa, sinä olet hyvä työntekijä!’ kuningas sanoi. ’Koska olet hoitanut vaatimattoman tehtävän uskollisesti, annan nyt johdettavaksesi kymmenen kaupunkia.’

18Myös seuraavan miehen saavutus oli loistava – voitto oli viisinkertainen.

19Kuningas sanoi: ’Hyvä, saat hallintaasi viisi kaupunkia.’

20Kolmas mies sen sijaan palautti vain saman summan, jonka oli saanut. Hän selitti: ’Pidin sitä säästössä,

21koska pelkäsin sinua. Sinun kanssasi on vaikea olla tekemisissä, kun sinä otat sellaistakin mikä ei ole sinun ja korjaat sieltä mihin et ole kylvänyt.’

22Kuningas huusi: ’Veltto vätys! Sinua kohtaan olenkin kova, niin kuin sanoit. Jos kerran niin hyvin tiesit, millainen olen,

23miksi et vienyt rahaani edes pankkiin, että olisin saanut nostaa sen korkoineen?’

24Hän käski vieressä seisovien ottaa mieheltä rahat pois ja antaa sille, joka oli voittanut eniten.

25’Mutta hänellähän on tarpeeksi ennestäänkin’, he huomauttivat.

26Kuningas vastasi: ’Aina käy niin, että ne, joilla on jo ennestäänkin, saavat lisää, ja ne joilla on vain vähän, menettävät senkin.

27Ja nyt – tuokaa tänne kapinaan nousseet vastustajani ja teloittakaa heidät silmieni edessä.’»

28Lopetettuaan kertomuksensa Jeesus lähti kulkemaan oppilaidensa edellä Jerusalemia kohti.

29Kun he tulivat Öljymäelle Beetfagen ja Betanian lähelle, Jeesus lähetti kaksi oppilastaan

30edellään seuraavaan kylään. Heidän piti etsiä sieltä tien viereen sidottu aasinvarsa, jolla kukaan ei ollut vielä ratsastanut. »Irrottakaa varsa ja tuokaa tänne», Jeesus pyysi.

31»Jos joku kysyy, miksi otatte sen, sanokaa vain, että Herra tarvitsee sitä.»

32Oppilaat löysivät täsmälleen sellaisen varsan, josta Jeesus oli puhunut.

33Omistajat tulivat vaatimaan heiltä selitystä juuri kun he olivat irrottamassa varsaa. »Mitä te oikein teette?» he kysyivät.

34Oppilaat vastasivat: »Herra tarvitsee sitä!»

35He veivät varsan Jeesukselle ja riisuivat sen selkään vaatteitaan, ja Jeesus istui niille.

36Myös väki levitti vaatteitaan tielle Jeesuksen eteen. Kun väkijoukko lähti laskeutumaan Öljymäen rinnettä, se rupesi kävellessään laulamaan ja ääneen ylistämään Jumalaa kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä.

38»Kunnia Jumalan lähettämälle kuninkaalle! Eläköön kuningas! Taivaatkin iloitsevat! Kunnia taivaan Jumalalle!» ihmiset huusivat.

39Jotkut fariseukset huomauttivat väentungoksen keskeltä: »Opettaja, sinun pitäisi hillitä oppilaitasi, kun he huutavat tuollaista.»

40Jeesus vastasi: »Jos he olisivat hiljaa, nämä kivet puhkeaisivat huutamaan.»

41Kun he yhä etenivät lähemmäksi Jerusalemia ja Jeesus näki kaupungin edessään, kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.

42Hän sanoi itkien: »Ikuinen rauha oli ulottuvillasi, mutta torjuit sen, ja nyt on liian myöhäistä.

43Vihollisesi piirittävät sinua, rakentavat vallin ympärillesi ja ahdistavat sinua joka puolelta.

44Sinut ja lapsesi murskataan, eivätkä vihollisesi jätä kiveä kiven päälle, sillä olet hylännyt mahdollisuuden, jonka Jumala sinulle antoi.»

45Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa kauppiaita pois myyntipöytiensä takaa.

46Hän huusi: »Raamattu sanoo: ’Minun temppelini on tarkoitettu paikaksi, jossa rukoillaan, mutta te olette tehneet siitä rosvoluolan.’»

47Tämän jälkeen hän opetti joka päivä temppelissä. Ylipapit, muut uskonnolliset johtajat ja vaikutusvaltaiset ihmiset alkoivat tosissaan miettiä, miten saisivat hänet hengiltä.

48He eivät kuitenkaan keksineet mitään, sillä kansa oli hänen puolellaan ja kuunteli tarkasti hänen jokaista sanaansa.