Jaakobin Kirje 3

1Rakkaat veljet, älkää olko kärkkäitä huomauttamaan toisille heidän vioistaan , sillä jokainen meistä on usein väärässä. Kun me toisten opettajat, joiden pitäisi olla asioista perillä, teemme väärin, saamme ankaramman rangaistuksen kuin muut ihmiset.

2Jos joku kykenee hillitsemään kielensä, se osoittaa, että hän pystyy hallitsemaan itsensä täysin kaikissa muissakin suhteissa.

3Suuren hevosen saa kääntymään ja menemään, minne ajaja haluaa, kun sen suussa on pienet kuolaimet.

4Ja pieni peräsin kääntää suuren laivan kovassa tuulessakin sinne, minne perämies haluaa sen ohjata.

5Myös kieli on pieni elin, mutta kuinka valtavaa tuhoa se voi saada aikaan! Suuri metsä voi syttyä tuleen pienestä kipinästä.

6Kieli on kuin tulenliekki. Se on täynnä pahuutta, ja se myrkyttää koko ihmisen. Helvetistä on peräisin se tuli, joka voi sytyttää koko elämämme roihuaviin tuhon ja onnettomuuden liekkeihin.

7Ihmiset ovat opettaneet tai voivat opettaa jokaista eläintä tai lintua ja jokaista matelijaa ja kalaa,

8mutta ihmisen kieltä ei kukaan pysty kesyttämään. Se on aina valmis syöksemään kuolettavaa myrkkyään.

9Välillä se ylistää Taivaan Isää, välillä se taas kiroaa ihmisiä, jotka Jumala on luonut kuvakseen.

10Siten siunaus ja kirous tulevat samasta suusta. Rakkaat veljet, tämä ei varmastikaan ole oikein!

11Pulppuaako samasta lähteestä ensin makeaa vettä ja sitten karvasta?

12Voidaanko viikunapuusta poimia oliiveja tai viiniköynnöksestä viikunoita? Eihän makeaa vettä voida nostaa suolaisesta lammikosta.

13Olette viisaita, jos elätte jatkuvasti hyvää tehden, ja todella viisasta on olla itsestään ylpeilemättä.

14Jos kerskutte viisaudestanne ja hyvyydestänne, vaikka olette katkeria, kateellisia ja itsekkäitä, niin puhutte vastoin totuutta.

15Jumalan mielen mukaiseen viisauteen eivät kuulu kateus ja itsekkyys. Ne kuuluvat tähän maailmaan ja ovat syntisen minämme ja saatanan aikaansaannosta.

16Siellä, missä on kateutta ja itsekästä kunnianhimoa, vallitsee epäjärjestys ja kaikenlainen paha.

17Se viisaus, joka tulee taivaasta, on ensiksikin puhdasta ja hiljaisen lempeää. Se rakastaa rauhaa ja on ystävällistä. Se antaa sijaa keskustelulle ja katsoo toisten parasta. Siitä tulvii armahtavaa rakkautta ja hyvyyttä. Se on ehdotonta, rehellistä ja vilpitöntä.

18Missä on kylvetty rauhan siementä, siellä on satona hyvyys.